Anna:

Niinhän siinä kävi, olisihan se pitänyt arvata. ;)

Lauantaina ajelimme sitten Ulvilaan tapaamaan Päivikin joukkuetta - sekä kaksi- että nelijalkaisia. Ovella meitä tervehti paitsi talon rouva itse, myös kolmen skyen iloinen seurakunta. Kuten meille Jaakon kanssa koirataloissa usein käy, jäimme tietysti heti eteisen matolle rapsuttelemaan Ladya, Leoa ja Carolaa. Niin koirat kuin ihmiset olivat erinomaisen mukavaa väkeä ja nyt toivonkin, että tapaamme taasen pian.

Lauantai sujui koirista keskustellessa, skyen turkinhoitoa opetellessa, sekä sijoitussopimuksesta ja kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä jutustellessa. Ja kuten sanottua: niinhän siinä sitten kävi. Pikkuinen karvamakkaraneiti meille lähti mukaan. 'Carola' (toivottavasti kirjoitusasu meni oikein) nimellä siihen saakka kutsuttu tyttö nimettiin meidän talossa Sagaksi, leikkisästi mielissämme Saga Carolaksi.

Neiti oli itse rauhallisuus koko pitkän kymmenen tunnin automatkan, mikä hurmasi kyllä koko matkaseurueen. Jopa porukan perinteisesti koiravastainen allergikko on puhunut nyt pari päivää putkeen siitä, kuinka "Sillä pennulla on sitätätä ja ne korvat paasatipaasati turkki niin pehmeä höpöhöpö rauhallinen ja söötti höpötihöp" - ja niin edelleen.

Romeo otti pikkuneidin kutakuinkin heti omakseen. Viimeiset kaksi päivää ovat olleet täynnä painia ja leikkiä, yhdessä nukkumista ja kisailua. Saga roikkuu milloin Romeon korvassa, milloin tassussa, milloin hännässä. Neiti myöskin komentaa isoveljeään melkoisella määrätietoisuudella - se sievä pieni ärinä ja murina on kyllä ehkä hilpeintä, mitä olen kuullut ikinä. Romeo tulee Sagan murinasta aivan riemusta hulluksi ja alkaa ravata ympäri talon, Sagan tietysti kirmatessa perässä. Muuten tämä on oikein hauskaa katseltavaa, mutta vähän kylmää päätä, kun Saga-neiti ei oikein vielä hahmota ulottuvuuksiaan ja jostain kuuluu vähän väliä KOPS, kun neidin otsalohko kolahtaa seinään/pöydänjalkaan/ovenkarmiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuta edes hidastavan menoa.

Herttaista katsottavaa on myös Sagan Romeoon turvautuminen. Neiti on kuitenkin vielä aika arka ja kavahtaa ulkoillessa esimerkiksi kovaa ohi painelevia pyöräilijöitä. Ratkaisuksi tyttö on keksinyt Romeon selän taakse vilahtamisen, mikä näyttää hivelevän Romeon miehistä egoa juuri oikeista kohdista - niin ylvään ja rohkaisevan näköisenä se seisoo Sagan ja uhkaavan pyöräilijän/lenkkeilijän välissä, kunnes 'vaara' on ohi.

Niin ystävämme kuin äitini, eli meidän karvalasten mummo, ovat kerrassaan ihastuneet uuteen tulokkaaseen. Ja kieltämättä itselläkin on sellainen olo, että nyt on hyvä. Nyt on perheessä sopiva määrä nelijalkaisia for the time being.

Sunnuntaina kävimme mäykkytreffeillä koko perhe. Saga oli tosin vasta sylioppilaana, sillä rokotussuoja ei ole vielä täysin kunnossa, eikä neiti ole vielä ollenkaan riittävän kotiutunut (=itsevarma), jotta uskaltaisin päästää hänet mäyriäisten sekaan painimaan. Tuumasin kuitenkin, että parasta vaan mennä saman tien katselemaan menoa ja meininkiä, niin tottuu neiti heti alusta asti meidän jatkuvaan puistossa hyppäämiseen, sekä siihen, että häneltä odotetaan erinomaisia sosiaalisia avuja muiden sessejen kanssa.

(Välihuomautuksena - pennut tulivat juuri kello yhdeksän iltapissalta ja meillä alkoi taas paini, melskaus ja ravaaminen.)

Sisäsiisteys Sagalla oli jo varsin hyvin hallussaan, mutta uudessa kodissa rytmi on ilmeisesti vielä niin sekaisin, että täällä neiti ei valitettavasti ole osannut pissailla ulos ollenkaan niin paljon kuin sisälle - tämä tosin ei varmastikaan ole mikään ihme, kun otetaan huomioon millainen muutos hänen elämässään on käynyt. Ruokinta-ajat meillä on aamulla klo 8, iltapäivällä klo 14 ja illalla klo 20. Ulkona käydään kutakuinkin tasaisesti kahden-kolmen tunnin välein sekä aina tarvittaessa leikin, unen tai ruoan jälkeen vielä erikseen. Toivottavasti tällä säännöllisyydellä ja ensi alkuun tiheällä ulkoilutusvälillä päästäisiin sisäsiisteysopetuksessa nopeasti tuloksiin.

Peruskoulutuksestakin neidille on jo annettu esimakua. Ruokakupilla opetellaan odota ja saa ottaa -komentoja. Istumista ja oman nimen tunnistamista ollaan myös jo ehditty opettelemaan useammassa lyhyessä pätkässä. Istumisen Saga hoksasi heti, taisi olla Päivikin luota jo jonkinlaiset pohjat tälle. Oman nimen tunnistamista ollaan opeteltu katsekontaktin kautta - nameilla ollaan narrattu neiti katsomaan isäntää silmiin, sanottu heti nimi ja palkattu. Se kun alkoi sujua, hommaa vaikeutettiin niin, että namit otettiin molempiin käsiin, kädet levälleen eri suuntiin ja sitten käsky-katsekontakti-palkkaus. Neiti oppii todella hienosti ja nopeasti! Ja osoittaa lisäksi koulutuksen kannalta oikein ilahduttavaa ahneutta namipalojen perään. Lisäksi on tietysti treenailtu remmikäyttäytymistä ja tänään myös harjattavana olemista.

Käväisimme vakioeläinkaupassamme Sisissä Nutron ruokaa hakemassa Romeolle, mutta suruksemme kuulimme, että Nutron maahantuojalla on jotain ongelmia, eikä ruokaa ole saatu hetkeen. Jäljellä oli enää penturuokaa, mutta otimme sitten sitä Rompelle ensihätään. Katsoin muutenkin tuota nakkijätkää aiemmin päivällä, että taas ollaan niin hoikassa kunnossa, notta lienee vähän tukevamman ruoan paikka. Sinänsä tämä ruokahomma on tietysti harmi, että olisin toivonut saavani Sagan ja Romeon samalle ruokinnalle, mutta täytyy tutustua tarkemmin Nutron penturuoan koostumukseen ja kysellä Päivikiltä, sopiiko se Sagalle, ettei neiti hurahuta ja kasva sillä liian nopsaa kyytiä.

Yritin tänään soitella Akuuttiin rokotusaikaa Sagalle, mutta oli päivä niin täynnä luentoja ja kokouksia, etten ehtinyt jäädä jonottelemaan riittävän pitkäksi aikaa, oli nimittäin melko ruuhkaista. Huomenna on enemmän vapaa-aikaa ja yritän uudestaan. Jaakko oli tämän päivän kotona lapsosten kanssa, mutta huomenna taitaa tulla ensimmäiset yksinolohetket, vaikkakaan kyse ei ole tuntia-kahta pidemmistä ajanjaksoista.

Ensi sunnuntaina on Virpiniemessä mätsärit ja sovittiin Sintun kanssa, että sinne mennään. Sagaa tuskin ehditään rokottaa, muistaakseni rokotusten jälkeen oli jokin kahden viikon karenssikin (tosin tämä minun pitää tarkistaa, en kuolemaksenikaan enää muista kaikkia sääntöjä), joten näytille lähtee vain Romeo. Saga kyllä tulee mukaan totuttelemaan koirapaljouteen tulevaa näyttelyuraansa varten, mutta mahdollisesti pääosin vain häkin turvassa.

On jännittävää huomata, kuinka paljon kaikenlaisia ihan yksinkertaisiakin käytännön kysymyksiä nousee nyt, kun perheessä todella on kaksi koiraa, vaikka tähän on kuinka jo pitkään varauduttu. Huomaan mietiskeleväni jos minkälaisia juttuja - kuinka huomioida molempia riittävästi kaikenlaisen mustasukkaisuusdramatiikan minimoimiseksi. Esimerkiksi ruokinnan kohdalla olen miettinyt kovasti, kuinka olisi paras toimia - annetaanko samaan aikaan omista kupeista ruokaa, vai mitenkä. Toistaiseksi olemme nyt toimineet niin, että aamulla ruoan saa ensin Romeo ja sitten heti perään Saga. Sagan kahdella muulla ruokintakerralla Romeo saa jotain erityisen hyvää namipalaa pienen koulutussession ohella sillä välin, kun Saga syö omaa ruokaansa. Nukkumisjärjestelyissä päädyimme siihen, että Romeokin passitettiin takaisin lattialle nukkumaan ja sänkymme eteen pistettiin taas aita. Viime yön Romeo ja Saga nukkuivat lattialla tyytyväisenä vieretysten niin, että Saga rotkotti puoliksi ulos häkistään ja Romeo nukkui tyynyllä häkin edessä kuono Sagan kuonoa vasten. Kumpikin osaavat rauhoittua hienosti silloin kun sen aika on ja muutenkin kaikki on mennyt häkellyttävän jouhevasti tähän asti.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä asiana:
Blogin nimi täytyy muuttaa! Tassutellaan neljästään. Teen uuden bannerin ja muutan nimen heti, kun saan kunnollisen kuvan molemmista karvanaamoista. Sailan piti tuoda digikameransa lainaan tänään, mutta tyttöparka jatkaa sairastamistaan edelleen. Kismittää kyllä tuo meidän kameran salaman rikkinäisyys, kun muuten peli toimii hienosti ja ajaa muutenkin asiansa paremmin kuin hyvin. Tulisi nyt aurinkoinen päivä, niin menisimme pihalle ottamaan kuvia ja saisimme todistusaineistoa pikkutassujen elämästä.