Anna:

Taas on syksy, eikä syksy sovi meidän perheelle pätkääkään. Emäntä nukkuisi 18 tuntia vuorokaudessa ja isäntä on kiukkuinen. Tämä tappiomieliala näyttää tarttuneen koiriinkin, nimittäin Romeo on pihalla viluinen kuin vastasyntynyt ja Saga on ollut perhanan pahantuulinen eukko viimeisen viikon. Luultavasti neidin sielunrauhan kimppuun ovat hyökänneet jonkinsortin lievät valeraskausoireet, joidenka hormonipyörityksessä tyttörukka on katsonut asialliseksi ärhennellä kaikille uroksille ja varsinkin Romeolle, jota se on komentanut armotta ja tauotta koko viikon. Ruoka ei ole maistunut ja omaan häkkiin rakennetaan pesää, jota ei ole muilla kuin isäntäväellä lähestyminen. Romeo ei saanut olla edes samalla puolella taloa tai se sai hampaasta - kyllä, ne tappelivat ihan oikeasti. Kakarat siis ottivat koirasta mittaa useita kertoja päivässä niin, että väliin oli mentävä mikäli haluttiin välttyä eläinlääkärireissulta. Noh, tilanne on onneksi nyt rauhoittunut ja mikä lie erimielisyys tai valtataistelu kyseessä olikin, se selvisi siinä vaiheessa kun Romeo ryömi ympäriinsä häntä koipien välissä maha maata viistäen, putsaten mennessää kaikki seinänvierustat ja nurkat tehokkaammin kuin yli 2000-wattinen Miele.

Mutta onneksi sentään mätsäreissä on pärjätty! Edellisessä postissa mainittiinkin meidän mätsäriviikonlopusta. Kokkolan ja Utajärven lisäksi olemme käväisseet vielä viime viikonloppuna Kiimingissä. Tuloksena meillä on hyllyssä mukavasti uusia ruusukkeita ja pystejä, sillä Kokkolassa Saga oli Paras pentu-kisan 2. ja BIS-4, Utajärvellä 'BIS-5' (neljä parasta sijoitettiin, me muut olimme sitten BIS-5... todellä typerä systeemi, keljutti silmittömästi moinen laiskuus järjestäjien taholta, ettei piru vie viitsitä rehdisti sijoittaa koko BIS-porukkaa) ja lopulta sitten Kiimingistä kotiin lähti pentujen BIS1-sijoitus. Seuraava etappimme onkin Seinäjoen KV - mätsäriura on ehkä parasta lopettaa toistaiseksi näin kun huipulla ollaan, kolmen BIS-sijoituksen ja viimeisimpänä kirkkaimman pystin jälkeen.

Katselin tuossa, että kaapissa on yli 40 kiloa palkintoruokia. Yhteensä talosta löytyy tällä hetkellä sen verran koiranruokaa, että ennen ensi kesää ei tarvitsisi ruokaa ostaa, ellen olisi niin tarkka siitä, että syötän nimenomaan tuota Nutron Lamb&Rice -sapuskaa, johon olen viimeisen päälle tyytyväinen... Tosin Sagan tultua koiranruoan suhteen viheliäisen krantuksi isäukkoni viimeisimmän vierailun jälkeen (vissiin vaarin lätty-jauheliha-peruna-satunnaiset kasvikset -mössöt maistuivat paremmalta kuin isäntäväen tarjoamat nappulat) olen alkanut harkita, että syöttäisin sille tuota Kokkolasta palkinnoksi tullutta Jahti&Vahti -aktiivisen koiran ruokaa - on neiti liikkumisen ja kranttuilun johdosta niin hoikassa kunnossa, että saa nähdä mitä viikon päästä Seinäjoen näyttelyssä sanotaan. Toivottavasti eivät pirauta eläinsuojeluun, että täällä on koira, jota ei ole koskaan ruokittu... ;) Noh, joka tapauksessa, harkitsen syöttäväni sille jotain tuhdimpaa.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, haluan puhua politiikkaa näin kuntavaalien alla! Mistä löytyisi minulle seuraavanlainen ehdokas äänestettäväksi: nuori, mielellään alle 30v, mielellään nainen, riittävän aggressiivinen (en äänestä päätöksenteossa jalkoihin jäävää pehmeiden arvojen kävelevää katumainosta, niin oikealla asialla kuin he ovatkin), korkeakoulutettu/korkeakouluopiskelija, mielellään demari, jolla olisi kykyä ja tahtoa toteuttaa pehmeämpiä arvoja joskus kovinkin keinoin. Tällä tarkoitan sitä, että niin aatteellisesti ja arvopohjaltani kuin olenkin vasemmalle kallellaan, pidän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan elinvoimaisuuden kannalta aivan välttämättömänä, että yritysmaailman tarpeet ovat todella korkealla prioriteettilistalla myös tai ehkä jopa etenkin kunnallistasolla. Täällä Oulussa puhuttavat etenkin Kiimingin Ideapark ja Kempeleen Zatelliitti-hankkeet sekä Kallioparkki suhteessa Oulun ydinkeskustan ja koko Oulun seudun kehittymiseen ja kasvuun. Välillä minusta tuntuu, että vasemmistossa halutaan vaan kaikkea lisää vähäosaisille miettimättä yhtään sen pidemmälle sitä, mistä se raha vähäosaisemmille otetaan. Itse näkisin yrittäjyyden ja yritysmaailman tukemisen ja huomioonottamisen täysin olennaisena osana pienituloisten tukiverkoston ja palvelujen turvaamista. Olisi vissiin pitänyt ryhtyä itse ehdolle...

Ja kun kerran käyntiin päästiin, niin sanon vielä, että voi hyvää päivää kuinka minua närkästyttää hallituksen veropolitiikka. Itse asiassa se ärsyttää niin vimmatusti, että en taida puhua siitä sen enempää, vaan lähden koirien sekä naapurin Kapu-salukin ja emäntänsä kanssa pitkälle iltalenkille!

Ensi viikolla on syysloma, joka meillä menee pakkailessa. Muutamme nimittäin tuohon naapuritaloon alakerran asuntoon. Yippee, tervetuloa erkkeri-ikkuna, erillinen säilytystilallinen eteinen, järkevämpi pohjaratkaisu ja oma piha! Hyvästi homeenhajuinen rappu, solukämppämäiset ja pimeät huoneet ja hiirenpapanat leipälaudalla.