Jaakko:

 "Maa on ihan täynnä tuota jotain jännää valkoista juttua. Siinä on kiva juosta."

Maaliskuussa syntyneenä pallerona Romeolla ei luultavasti ole mitään muistikuvia lumesta. Ensimmäinen kävely lumessa olikin melkoinen kokemus. Piti juosta suuntaan jos toiseen, liukastella etupihalla kovasti ja nuuskia sieraimet täyteen lunta. Hankalaa olla nauramatta toiselle kun kuuluu vain semmoista röhkimistä kun on lunta nenässä niin...

Melkoinen swatninjakommando onkin sitten nähty tuolla koirapuistoissa. Romeo äärimmäisen tyylikkäässä mustassa fleecehaalarissaan näyttää melko tyylikkäältä. Vielä niin pieni kaveri ja vähän tuommoinen vilukissa niin ei niistä pidemmistä leikkituokioista tulisi yhtään mitään jos ei sitä olisi. Ensimmäinen kokeilu haalarin kanssa oli mielenkiintoinen. Haalari päälle ja jäbä lattialle. Ei liikettäkään. Siinä sojotettiin tikkujäykkänä mielenosoituksellisesti. Nyt kun ulkona ollaan oltu niin haalari on kyllä ihan täysin unohdettu. Hyvin jaksaa leikkiä ja touhuta eikä tarvitse ollenkaan tulla jalkoihin itkemään että on kylmä.

Tuo hampinaattori on sitten myös todistanut vain olevansa aivan yhtä tehokas kuin juorut jo kertovat. Anna soitti eilen kaupasta ja hehkutti että nyt on löytynyt lelu josta ei ole haittaa. Kotiin saapui semmoinen isompi kovamuovinen motivaatiopallo. Ainoa vain että se täyttöaukon reunat olivat pehmeää muovia. n.5 minuuttia meni jäbältä sen reunan aukiriepomiseen. Pitää kovasti tarkkailla sen pallon käyttöä mutta ainakaan se ei mene kirjahyllyn alle haukuttavaksi.

Käytöstavoista sen verran että vähän meinaa unohtua että miten sen sisällä haukkumisen kanssa on. Voi olla että otetaan toinen n.viikon pituinen sitruunapanta kuuri tässä kohta jos tuo pahenee.

Nyt tuo tuossa vieressä on valppaana kuin pieni kettu. Löysi nimittäin ikkunan eilen. Istuu annan tietokonetuolissa ja tuijottaa kadulle niin valppaana kuin vain voi olla. Melkoisen huvittavaa mutta niin hellyttävää katseltavaa.