Anna:

Äiskä on vähän väsynyt. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kamalia työmäärältään. Vaan perjantaina se on sitten ohi! Omistan koko viikonlopun koirien ja Jaakon kanssa touhaamiselle. Ja siivoamiselle. Tämän lupauksen teen itselleni.

Tänään ollaan reenattu Sagan kanssa turkinhoitoa, mikä sujuu sinänsä ihan hyvin, mutta neiti ei kyllä suvaitse ollenkaan tulla kyljelleen tai selälleen kellautetuksi. Itse harjaamista ja hoitamista vastaan hänellä ei ole mitään.

Harjoiteltiin sekä Romeon että Sagan kanssa näyttelypöydällä oloa, seisomista oikeassa asennossa ja hampaiden näyttämistä. Molemmat pärjäsivät oikein mukavasti. Sagan kanssa treenataan varmaan tänään vielä katsekontaktia ja istumista, Romeon kanssa pyörimistä ja vierelle tuloa. Romeollekin pitäisi kyllä tuo katsekontakti opettaa oikein kunnolla.

Murmelit viettivät tänään ekaa kertaa neljä tuntia kaksistaan! Sisällä ei oltu tehty muita tihutöitä, paitsi yhdet pienet pissat Sagan toimesta ja Romeon unityynyn sisuksia oli taas levitelty ympäri taloa - viimeksi mainittu tapahtuu lukuisia kertoja päivässä kielloista huolimatta, joten se nyt ei ollut sinänsä odottamatonta. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä neiti on osoittanut suunnatonta kiinnostusta isin kenkiä kohtaan. Jaakko oikein taas säteili sellaista "Koirat ovat ihania!" -loistoa, kun selitti millainen vastaanotto ovella oli ollut, kun isi oli tullut kotiin. Siinä meillä - taas kerran - herra 'Meillehän ei koiraa tule'.

Romeo on ihan täysin Sagan tassun alla. Aamulla annoin molemmille luut. Romeo kiinnostui välittömästi Sagan luusta ja änki uteliaasti neidin purulelun lähettyville - neitihän rähähti oikein komiasti, että painuhan ukko kartanolle siitä ja Romeo pomppasi hyvän matkaa taaksepäin, oman luunsa ulottuvilta pois - ai ai ai, virhe. Sagahan polleana mulkaisi isoveikkaansa, nappasi Rompenkin luun leukoihinsa ja paineli saaliinsa kanssa oman luunsa päälle köllöttelemään. Neiti järsi vuoroin kumpaakin luuta ja silmäili vain voitonriemuisesti Romeota, joka piti mitä kummallisinta ääntä jostain ölinän ja urinan välimaastosta - "Äitiiiiiiiih, toi vei mun luuuu-uuuun!".

No joo, edessä olisi kaksi ja puoli minuuttia litteroitavaa keskustelua Santa Barbara Corpus of Spoken American Englishistä. Ensin otan pennut kainaloon ja käyn sohvalla vetämässä kunnon tirsat. Yrittäkääkin estää!