Anna:

No niin, nyt ompi käyty ihka ensimmäinen oikea näyttelyreissu ja saalishan vaihtelee surkean ja muuten vain heikon välillä riippuen siitä, keneltä kysytään.

Oulusta tehtiin lähtö kolmelta yöllä ja Seinäjoelle saavuttiin aamusta kahdeksan maissa. Tulimme kimppakyydillä rhodesiankoira Seran ja emäntänsä kanssa, mikä osoittautui kaikkien kannalta mukavaksi järjestelyksi siitäkin huolimatta, että rhodet olivat kehässä heti aamusta ja skyet viimeisenä iltapäivällä. Aika meni kuitenkin nopesti koiratuttuja jututtaessa ja yleisesti väen- ja koirapaljoutta ihmetellessä.

Kehässä mielestäni neidillä meni hienosti, esiintymisessä ei juurikaan ole parannettavaa paitsi ikuisen murheenkryynimme pöydällä poseeraamisen kanssa. Tuomarina oli Bengt Nilsson Ruotsista ja tulokseksi saimme lopulta EH ja JUK4 - noin suomennettuna, olimme nartuissa viimeisiä.

Arvostelu sanoopi seuraavaa:
"En liten vage doga. Behöver mer tid. Litet knätt feminin huvud. Bra uttruckt. Utmärkt överlinje. Lite kort kors. Höght, öppen knävinkel. Behöver växa sig åtvillig. Mycket väg vinnande steg."

Arvostelun suomennos, jonka saimme pienen arvailun ja sorvailun jälkeen kutakuinkin tähän muotoon - suuri kiitos Kajsalle tästä ja toinen Hannalle korjauksista sekä asiantuntemuksesta! Itse kun tajusin ehkä kaksi lausetta omin avuin.
"Pieni, kevytrakenteinen narttu. Tarvitsee lisää aikaa. Pieni, nätti ja feminiininen pää. Hyvät kasvot. Erinomainen ylälinja. Hieman lyhyt risti. Korkea, avoin kinner. Tarvitsee huomattavaa kasvua. Hyvin maata voittava askellus."

Lopuksi todettakoon vielä, että kuten jo edellisessä blogimerkinnässä uumoilin, neidin ruoka vaihtuu tuhdimpaan ja toivottavasti saisimme vähän massaa Jyväskylään mennessä - kokoa lienee turha toivoa, mutta josko tosiaan vähän edes täytettä nahan ja kylkiluiden väliin. Onhan tässä kuukausi aikaa!